Väinö Haapalainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Väinö Haapalainen (30. toukokuuta[1] 1893 Rautavaara8. marraskuuta 1945 Helsinki[2]) oli suomalainen säveltäjä, muusikko ja kuoronjohtaja.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haapalaisen vanhemmat olivat opettaja ja kanttori Samuli Heikki Haapalainen ja Loviisa Rautiainen. Hänen puolisonsa vuodesta 1916 oli Bertta Malin[1]. Myös heidän poikansa Väinö I. Haapalainen tunnetaan säveltäjänä. Haapalainen kävi Helsingin musiikkiopiston ja opiskeli myöhemmin Berliinissä ja Leipzigissa.[1] Haapalainen muutti Viipuriin 1914 ja toimi aluksi orkesterimuusikkona vuosina 1919-1924, samoin kuin teatteri- ja sotilaskapellimestarina 1924–1928. Hän johti Karjalan laulua vuodet 1923–1940 ja Kalevan Laulajia 1941–1945. Haapalainen työskenteli myös Viipurin musiikkiopiston opettajana vuosina 1922–1924 sekä 1936–1940 ja Viipurin kirkkomusiikkiopiston opettajana 1922–1940.[3] Muutettuaan Helsinkiin 1940 hän jatkoi siellä kuoronjohtajana, laulunopettajana ja orkesterimuusikkona.[1] Haapalainen piti sävellyskonsertteja ja soitti alttoviulua jousikvarteteissa. Koulun ja kodin koraalikirja -teoksen hän julkaisi 1938[4].

Sävellyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haapalainen sävelsi muun muassa orkesterimusiikkia, kantaatteja ja kuorolauluja, mutta myös näytelmä- ja elokuvamusiikkia.[3]

Elokuvamusiikkia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haapalainen sävelsi musiikin seuraaviin elokuviin, joista Suurin voitto -elokuvan musiikin nauhoituksessa hän lisäksi toimi orkesterinjohtajana ja pianistina.[2]

Muuta musiikkia ja sovituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Satuooppera Kalastajaprinsessa (tuhoutunut)
  • Orkesterisävellykset Satu 1915, Preludium 1917, Kesäyö metsässä 1920, Eksoottinen scherzo 1923, Kivenvihan polska 1934, Pro Patria 1939
  • Kansanlaulusarja jousiorkesterille, 1924
  • Suomalaisia tansseja, 1930
  • Oi Kaanaanmaa poika- ja mieskuorolle, uruille ja orkesterille, 1930 (uusittu 1943)
  • Kimmon kosto sooloille, seka- tai mieskuorolle ja orkesterille, 1931 (uusittu 1944)
  • Jousikvartetti d-molli, 1931
  • Sinfoninen sarja, 1933
  • Puhallinsarja Pohjolan häät, 1934
  • Kaksi sarjaa sellokvartetille, 1934
  • Kansanomainen sarja, 1944 (alkujaan oboelle ja pianolle 1933)
  • Näytelmämusiikkia, muun muassa Markus-sedän näytelmään Pikku-Pirkko Pikkalasta ja Lempi Jääskeläisen näytelmään Kivikauden taru Häyrynmäellä
  • 4 kantaattia (tuhoutuneet)
  • Noin 15 yksinlaulua, 5 duettoa, 15 seka-, 10 poika- ja mies-, 8 nais- ja 40 mieskuorolaulua sekä lastenlauluja
  • Sovituksia orkesterille, kuoroille ja yhtyeille

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivut 255-256.
  2. a b Väinö Haapalainen Elonetissä.
  3. a b Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 3, p. 238.
  4. Haapalainen, Väinö: ”Väinö Haapalainen”, Suomen säveltäjiä, s. 570-576. Toimittanut Sulho Ranta. Porvoo: WSOY, 1945.